Saavutettuamme reilu vuosi sitten rallytokossa ylimmän koulutustunnuksen, jätimme kisakentät taaksemme kipusairauteni vuoksi kisaamisen alettua tuntua lähinnä extreme-urheilulta. Laakereille emme kuitenkaan jääneet pitkäksi aikaa lepäämään, vaan Fiina (HTM1 & RTK1-4 Uskomattoman Fiksu Fiina) alkoi opiskella työkoiraksi. Pitkin kevättä otin talteen kipuhajuja hönkimällä sidetaitoksiin, jotka säilöin sitten pakastimeen. Niiden avulla Fiinalle opetettiin ensiksi, että kivun hajusta saa palkkaa. Sitten siirryttiin treenaamaan hajuerottelua useammalla purkilla, ja merkkiä, jolla Fiina ilmaisisi kipujani.
Kesäkuun 15. päivä meillä oli kaupunkikoe, jossa testattiin ylituomari Katriina Tiiran katseen alla Fiinan yhteiskuntakelpoisuutta monin eri tavoin. Fiina läpäisi kokeen täysin pistein. Osoitettuamme vielä, että Fiina merkkaa kipujani tökkimällä minua käteen, se valmistui viralliseksi kipukoiraksi, joka saa kulkea mukanani joka paikassa. Fiinalla on nyt siis super tärkeä tehtävä auttaa minua kipujeni hallinnassa ilmoittamalla, milloin on aika levätä tai ottaa lääkettä. Se on siis kirjaimellisesti oikea sisar hento valkoinen.
Fiinan tähän saakka valmistuneet kollegat ovat tietojeni mukaan kaikki labradorinnoutajia, joten työvaljaisiin kiinnitettävät tarrat peittävät Fiinan tapauksessa melkein koko koiran. Kipukoiran avustustehtävässä koiran koolla ei kuitenkaan ole merkitystä, ja monelle kipusairaalle saattaakin soveltua paremmin pieni koira. Huomioiden kiputilanteeni ja vaikeudet liikkua apuvälinein etenkin lumisilla ja jäisillä kaduilla, en pystyisi varmuudella tarjoamaan koiralleni liikuntaa 5-10 km päivässä, mikä on siis vaatimus labradorinnoutajaa avustajakoiraksi myönnettäessä. (Lähde: Avustajakoira - Assistenthund ry:n luento.)
Toivon kovasti, että me kipusairaat voisimme jatkossakin löytää Fiinan kaltaisia, hyvällä hermorakenteella varustettuja pikkukoiria, tähän tärkeään työhön. Vielä en ole keksinyt, miten soveltuvia pikku koiria saataisiin järjestelmällisemmin tarjolle kipukoiriksi, ja mikä rotu olisi kaikkein soveltuvin (hieman puolueellisesti se toki olisi keskikokoinen villakoira). Aion olla kuitenkin yrittää vaikuttaa asiaan, joten kaikki ideat otetaan ilolla vastaan!
Ympäristökokeemme yhteydessä sain mahdollisuuden tiedustella eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiiralta, mitkä pienet rodut (keskikokoisen villakoiran lisäksi) voisivat olla soveltuvia. Hän totesi tuumaillen, että ehkäpä joku pieni terrieri tai jokin muukin seurakoirarotu voisi soveltua, tai sitten käyttölinjainen cockerspanieli. Saalisvietti tai reaktiivisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia, mutta ruokahalu (palkkautuvuus ruualla) olisi hänen mukaansa erityisen tärkeää.
Pääosin avustajakoirana käytettävää labradorinnoutajaa jos mietin, niin eduksi ovat varmasti rauhallisuus, avoin, sosiaalinen ja tasapainoinen luonne sekä helppo koulutettavuus, keskittymiskyky ja yhteistyöhalukkuus. Hyvä hermorakenne on luonnollisesti tärkeä, eikä koiralla ei saa olla puolustus- tai vartiointiviettiä. Jos hyvä lukijani, tunnet hyvin jonkin em. kriteerit täyttävän pienen tai pienehkön koirarodun, niin vinkkaa ihmeessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti