Epäselvät ohjeet ajavat työnantajan puun ja kuoren väliin

Olen kahden aivan ihanan henkilökohtaisen avustajan työnantaja. Joku saattaa kuvitella, että on lähinnä luksusta saada apua kotitöihin ja päivittäisiin askareisiin, mutta mieluummin toki olisin terve ja hoitaisin kotiaskareeni ihan itse. Työnantajuus pitää sisällään runsaasti vastuuta ja velvoitteita. Vertaankin sitä pienen yrityksen pyörittämiseen. Parhaimmillaan työntekijät kuitenkin mahdollistavat omannäköisen elämän ja ovat muutenkin merkityksellisiä ihmisiä elämässäni.  

Yksi mahdollinen ja yleinen tapa järjestää henkilökohtainen apu on työnantajamalli, jossa vammainen henkilö toimii avustajansa työnantajana, ja hänelle korvataan avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kulut. Työnantajavelvoitteista palkanmaksun työnantaja voi ulkoistaa hyvinvointialueelle. Muut velvoitteet työnantaja hoitaa itse, eli käytännössä hän hoitaa työntekijöiden rekrytoinnin, laatii työvuorolistat sekä järjestää työntekijöilleen tarvittavat vakuutukset ja työterveyshuollon. Jos henkilökohtaisen avustajan työnantaja kuuluu Heta-Liittoon (Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto ry), työnantajan tulee myös huolehtia, että työsuhteessa noudatetaan Heta-Liiton ja JHL:n välistä henkilökohtaisten avustajien työehtosopimusta. Hyvinvointialueen on tarvittaessa ohjattava ja autettava työnantajavelvoitteiden hoitamisessa. Viimeisen viikon aikana tämän neuvontavelvoitteen toteutuminen on ollut koetuksella.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue suosittaa, että työntekijä toimittaa lääkärin tai terveydenhoitajan todistuksen sairaudesta heti ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien. Henkilökohtaisten avustajien työehtosopimuksen mukaan työnantaja taas voi omalla päätöksellään mahdollistaa työntekijän poissaolon korkeintaan kolmen poissaolopäivän sairaustapauksissa työntekijän omaan ilmoitukseen perustuen, mutta viimeistään neljännestä poissaolopäivästä lukien työntekijän on toimitettava työnantajalle lääkärintodistus.  Toimintaohjeiden tulee luonnollisesti olla työntekijän tiedossa.

Työntekijäni jouduttua jäämään sairauslomalle ja sairauden pitkityttyä neljänteen päivään ohjeistin häntä pyytämään lääkärintodistuksen sairaudesta Heta-TES:in mukaisesti. Työntekijäni soitti omalle terveysasemalleen, mutta sieltä ei suostuttu antamaan minkäänlaista lääkäriaikaa, ja sairaanhoitaja hoitaisi tarvittaessa myös sairausloman mahdollisen jatkamisen. Tästä työntekijälleni toimitettiin minua varten kirjallinen ohjeistus ja työntekijälleni oli vakuuteltu kaupungin, eli palkanmaksajan, olevan kyllä tietoinen linjauksesta.

Oli perjantaipäivä ja kiire saada selvyys asiaan työntekijän palkanmaksun turvaamiseksi. Soitin vammaispalveluiden neuvontanumeroon toiveissa saada neuvoja asian ratkaisemiseksi.  Puheluuni vastannut työntekijä ei osannut vastata kysymykseeni. Tämä ei sinänsä tullut yllätyksenä, sillä toistaiseksi en, näiden lukuisten vuosien aikana, ole tainnut saada yhteenkään kysymykseeni vastausta kyseisestä neuvontanumerosta. Sen sijaan olen kyllä viettänyt tuntikausia puhelin korvalla sinne jonottaen. Tällä kertaa puheluun vastannut henkilö vastasi ystävälliseen tiedusteluuni todella töykeästi tokaisten: "He kun eivät voi kaikkea tietää". Mieleni olisi tehnyt esittää vastakysymys: Mitä he sitten tietävät siellä neuvonnassa? mutta tyydyin saamaani kehotukseen soittaa seuraavaksi palkanlaskentaan. Puhelu palkkatoimistoon tuotti yhtä laihan lopputuloksen. Palkanmaksussa ei siis oltu tietoisia terveysasemien linjauksesta, kuten työntekijälleni oli vakuuteltu. Sain jälleen neuvoksi soittaa seuraavalle henkilölle.

Kolmannen henkilön kanssa sitten pyörittelimme aikamme dilemmaa, miten työntekijä voisi saada tarvitsemansa lääkärintodistuksen kun kaupungin terveysasemat eivät anna minkäänlaista lääkäriaikaa, lakisääteinen työterveyshuolto ei kata tällaisia palveluita ja henkilökohtaisen avustajan palkoilla ei maksella yksityislääkäreitä (halvemmaksi tulee varmasti jättää useammankin päivän palkka saamatta). Ehdotin vuoropuhelua vammaispalveluiden ja terveystoimen välillä ja ihmettelin, olinko tosiaan ihka ensimmäinen tähän ongelmaan törmännyt työnantaja. Nähtäväksi jää tuottaako ehdotukseni vuoropuhelua.

Neuvottomana päätin vielä varata soittoajan liiton lakimiehelle, selvittääkseni mitä voin tehdä asian ratkaisemiseksi ja selustani turvaamiseksi työnantajana. Soittoajan sain seuraavalle viikolle. Tässä vaiheessa olikin jo mennyt tuntikausia asioiden selvittelyyn. Onneksi sinä päivänä minulla ei ollut mitään pakollista menoa, kuten vaikkapa fysioterapiaa, muuten en olisi tätä puhelinrumbaa pystynyt hoitamaan.

Lakimies soitti minulle seuraavana tiistaina. Hänelläkin meni sormi suuhun, joten sain vastauksen kysymykseeni myöhemmin sähköpostitse. Muutaman päivän kuluttua saamassani sähköpostissa toistetaan työehtosopimuksen pykälät ja neuvottiin työntekijää hakemaan tarvittaessa lääkärintodistus yksityislääkäriltä. Mikäli tämä ei olisi mahdollista työntekijälle, hän voisi viestin mukaan olla yhteydessä potilasasiamieheen tai aluehallintovirastoon. Työntekijäni terveysasema puolestaan kehotti työnantajaa maksamaan tarvittaessa yksityislääkäri työntekijälle, mikäli hän lääkärintodistusta vaatii. Jos työnantajalla olisi jotakin käytäntöä vastaan, hän voisi olla yhteydessä alueen johtavaan ylilääkäriin. Vammaispalvelulain mukaisesta henkilökohtaisesta avusta ei kuitenkaan saa koitua kustannuksia avun saajalle.

Heta-liiton jäsenenä työehtosopimus on yhtä velvoittavaa kuin lainsäädäntö, mutta miten ihmeessä työnantaja voi olla rikkomatta työehtosopimusta? Eihän työnantaja voi pakottaa terveysasemia antamaan lääkäriaikoja työntekijöilleen! Toisaalta silloin kun työntekijän poissaolon suhteen ei ole epäilyä väärinkäytöstä, tuntuu järjettömältä kuormittaa ruuhkaisia terveysasemia lääkärintodistuksen saamiseksi. Mutta järjen kanssahan tällä asialla ei tunnu olevan tekemistä.

Ei ole tehty työnantajuutta turhan helpoksi. Suoraan sanoen hävettää, kun ei työnantajana pysty antamaan työntekijöilleen sitä vaadittua selkeää ohjeistusta sairauspoissaolojen suhteen. Ei sellaiseen vain kerta kaikkiaan anneta mahdollisuutta, vaikka jonottaisi kuinka kauan puhelimessa saadakseen neuvontaa tai vaikka käyttäisi kuinka monta päivää asioiden selvittelyyn. Yhtä puun ja kuoren välissä sitä on edelleen. Savotta selkeiden toimintaohjeiden saamiseksi jatkuu.