Esteellisyys on valittu esteettömyyden sijaan monessa myymälässä

                                     

Meillä vammaispalveluiden käyttäjillä on rajallinen määrä taksimatkoja käytettävissä. Tämän vuoksi moni varmasti pyrkii asioille lähtiessään hoitamaan mahdollisimman monta asiaa kerralla. Niin minäkin.  Ostoskasseja kertyy, kun tekee ostoksia useassa eri myymälässä samalla reissulla. Taksi ei yleensä odota paikan päällä, joten ostoskassien vieminen autoon odottamaan kaupasta toiseen siirtyessä ei ole mahdollista, kuten vaikkapa omalla autolla liikkuvilla. 

Asioin usein avustajani kanssa kauppakeskus Brediksessä Espoon Laajalahdessa. Avustajani työntää minua pyörätuolilla ja ostokset kasataan syliini kauppakassiin. Viimeksi asioimme ensin Rustassa, josta siirryimme täyden kassin kanssa Tokmannille. Suunnitelmana meillä oli viedä ostokset odottamaan Tokmannin lukolliseen säilytyslokeroon, jonne myös myymälässä toivottiin asiakkaidensa vievän muista liikkeistä hankitut ostokset.

"Jätäthän kassisi säilytyslokeroon väärinkäsityksien välttämiseksi."

Reitti säilytyslokeroille oli täysin tukossa.

Reitti säilytyslokeroille oli täysin tukossa. Toiselta puolelta reitin tukki lapsille tarkoitetut ostoskärryt ja toiselta puolin trukki, jonka lavalla oli limsalaatikoita. Pyörätuolilla ei ollut mitään asiaa kaapeille, joten avustajani pujotteli kassin kanssa viemään ostokset.  Onneksi en ollut asioilla yksin, sillä muuten minulla ei olisi ollut mahdollisuutta päästä kaapille.

Koen palautteen antamisen usein hieman hankalana, ja asioita jää helposti tämän vuoksi sanomatta. Olemme yhteisymmärryksessä sopineet, että avustajani voi myös antaa palautetta. Tartuimme hihasta ensimmäistä henkilökunnan edustajaa ja avustajani kysyi kohteliaasti, sopisiko hänelle kertoa palautteemme. Selitimme tilanteen säilytyslokeroille pääsyn esteellisyydestä. Myyjän ensimmäinen  selitys oli se, että joku asiakas oli taannoin jättänyt ostoksensa kaappiin ja kaappi oli jouduttu murtamaan. Kaapeille ei siis ilmeisesti tästä syystä haluttu päästävän. Kaappien vieressä oli kuitenkin edelleen iso kyltti, jossa nimenomaan kehotettiin jättämään muiden kauppojen ostokset sinne asioinnin ajaksi. Jäimme siis odottamaan parempaa selitystä. Toinen selitys tilan ahtaudelle ja esteellisyydelle oli tavaran määrä. Muun muassa jo syyskuussa saapuneet joulusuklaat aiheuttivat kuulemma tilanpuutetta myymälässä. Avustajani huomautti, että tilan puutteella ei voi selittää sitä, että joku asiakasryhmä ei pääse ostoksille lainkaan. Avustajani jatkoi vielä apuvälineiden kanssa liikkuvien oikeuksien puolustamista sanomalla, ettei ole reilua, että se on aina yksi ja sama ihmisryhmä, joka kärsii tästä ongelmasta. Siihen keskustelu päättyi Tokmannin työntekijän levitellessä käsiään.

Jälkikäteen pohdimme, että mikäli tahtotilaa löytyy, tavaroiden sijoittelulla voi vaikuttaa siihen, millaiset kulkureitit liiketilaan jää. Esimerkiksi juuri tämä eteisaula, jossa lukkokaappi oli, olisi voitu järjestää niin, että limsalavat olisi sijoitettu kaapin paikalle ja säilytyskaappi olisi siirretty saataville, lähemmäksi ulko-ovea. Eli kyseessä olisi ollut vain järjestelykysymys!

Yllättävän monessa myymälässä on hankala liikkua pyörätuolilla (saati invamopolla), ja usein kuluu myös ylimääräistä aikaa varastoitavien ja purkua odottavien tavaroiden tukkiessa käytävät ja kulkureitit. Erityisen esteellisiksi olemme todenneet Tokmannin lisäksi Motonetin ja Puuilon. Puuilossa esimerkiksi on saattanut olla kokonainen käytävä täysin tukossa ja meille ollaan oltu hyvinkin tylyjä, jos olemme olleet jotakin vailla juuri tästä kyseisestä hyllyvälistä. Joissain muissa liikkeissä (voi kun muistaisin missä!) taas on hyvinkin avuliaasti siirretty tieltä esteitä, kun olemme pujotelleet pyörätuolin kanssa käytävää, jossa  kuorman purku on ollut kesken.

Useissa kaupoissa, kuten juuri Motonetissa, on tullut myös vastaan tilanteita, joissa minut on täytynyt jättää käytävälle odottamaan pyörätuolissa, ja avustaja on puikkelehtinut hyllyväliin koettaen sieltä kaukaa esitellä minulle vaihtoehtoja. Siellä me sitten olemme huudelleet kovaan ääneen toisillemme yrittäessämme saada hankintani tehtyä. Näissä tilanteissa hankaloituu avustajan työ, eikä itsemääräämisoikeuteni myöskään toteudu. Monia myymälöitä ei siis ole tarkoitettu ilmeisesti lainkaan apuvälineiden käyttäjille. Esteettömyyden ei ole kuuluisi olla valintakysymys, mutta moni kauppaketju kuitenkin valitettavasti valitsee esteellisyyden.  

⇩

Esteettömyyden ei ole kuuluisi olla valintakysymys.

P.s. Tämä blogiteksti on laadittu yhteistyössä Saana-avustajani kanssa.