Olen lähdössä aamulenkille. Puhisen. Kiukuttaa niin vietävästi. Kuljemme metsän halki. Koirat
hyppelevät yli puunrunkojen ja tasapainoilevat niillä. Yks kaks huomaan hymyileväni.
Loppukesän auringonsäteet muodostavat kuvioita altaan pohjaan, kun sukellan kohti ilta-aurinkoa. Lämpimässä vedessä liukuminen tuntuu ihanalle. Sitten kellun selälläni ja katselen pilviä, jotka vaeltavat kirkkaan sinisellä taivaalla. Niskan alle taivuttamani patukka kelluttaa. Pienet laineet keinuttavat. Välillä vatsalla tuntuu alkusyksyn vilpoisa ilma. Rentoutan vielä raajojani. Mikään ei voisi tuntua paremmalta.
Laskeudun syvään altaaseen patukan varaan. Ojentaudun patukan päälle ja kauhon kevyesti vettä toisella kädellä. Jalat liplattavat kevyesti. Hetken tunnen kehossani huumaavan voiman, jollaista olen tuntenut viimeksi vuosia sitten urheillessani. Valtava kaipuu riipaisee. Ponnistelen liikaa. En välitä hetkeen huomisesta.
Kädet ja jalat tuntuvat tyystin voimattomilta, kun nousen altaasta. Tiedän maksavani nautinnosta ensi yönä ja tulevina päivinä. Tuskin ehdin kotiin, kun reisiä jo särkee. Aamulla tuntuu kuin koko kehoa olisi läpytelty yöllä lekalla.
6.9. Aamukävelyllä t-paidassa. Kesä on tullut takaisin. Jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena. Olen elänyt elämäni hyvin. Mitään ei ole puuttunut.
10.9. Viimeinen päivä työsuhteessa Kirkkonummeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti