Otteita elävästä elämästä:
Odotan kuukauden lääkäriaikaa terveysasemalle. Vihdoin koittaa se päivä. Saavun hyvissä ajoin rakennuksen, jossa terveysasema sijaitsee, ala-aulaan.
-Ahaa, viides kerros, luen opastetaulusta ja suuntaan hissille. Hissin ovessa lukee "Epäkunnossa". Ihmisiä kulkee puuskuttaen ylös ja alas kierreportaita. Soitan terveysaseman numeroon. Puhelu menee takaisinsoittopalveluun. Epäusko ja -toivo alkavat vallata mielen. Soitan hissin ovessa olevaan numeroon uudelleen ja uudelleen. Puhelu ei yhdistä.
Ohi kulkee tummaihoinen hunnutettu nuori nainen. Kysyn, puhuuko hän suomea ja sattuisiko hän olemaan menossa terveysasemalle. Vastaus on myöntävä. Kysyn, voisiko hän pyytää hoitajan vastaanotosta tänne alas. Nuori nainen lupaa ystävällisesti viedä viestini. Samaan aikaan rikkinäiseen hissiin pyrkii myös iäkkäämpi nainen rollaattorinsa kanssa. Selitän ongelmamme portaita alas kipittävälle hoitajalle. Itku tulee, kun hän sanoo, että ylös terveysasemalle ei ole muuta reittiä, joten pitää varata uusi aika (oletettavasti jälleen kuukauden päähän). Selitän, etten pysty enää odottamaan ja ehdottelen ambulanssimiesten kutsumista kantomiehiksi, Jorviin lähettämistä, lääkärin pyytämistä alas jne. Hoitaja vaan pahoittelee tilannetta. Sitten keksin pyytää lääkäriä soittamaan minulle. Niin istun autossa terveysaseman pihassa puhumassa lääkärin kanssa. Etävastaanotolla kliiniset tutkimukset luonnollisesti jäävät väliin, mutta saan sentään ohjeita asioideni edistämiseksi.
On varsin mielenkiintoista, että terveysasemalle pääsy on yhden ainoan hissin varassa. En lie ainut, jonka jalat eivät kanna viittä kerrosväliä kierreportaita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti